maanantai 20. maaliskuuta 2017

"Kuusi jalkaa maassa" eli maastakäsittelyä Malin Holmlundin tapaan

Malin Holmlund kertoi maastakäsittelystä Helsinki Horse Fair -messuilla sunnuntaina 19.3. Koska tunnen kovaa vetoa maastakäsittelyyn, olin tietenkin kuuntelemassa ensin teoriaa ja katsoin sen jälkeen demon, jossa Malin ratsasti ja pyöri pyöröaitauksessa hevosensa Lilla-Gubbenin kanssa.
Kirjoitin teoriaosuudesta erittäin tarkat muistiinpanot suoraan tietokoneelleni, koska käsin tehdyistä muistiinpanoista en ota itsekään selvää. Tässä tulee siis hyvinkin pitkä ja tarkka teksti siitä, mistä Malin puhui.

Malin on nimennyt metodinsa nimellä ”Kuusi jalkaa maassa”, koska se tarkoittaa yhdessä tekemistä hevosen kanssa ilman ratsastusta. Eli maassa on hevosen neljä jalkaa ja ihmisen kaksi.

Malin on kotoisin Pohjois-Ruotsista ja hän on työskennellyt hevosten kanssa enemmän ja vähemmän koko elämänsä ajan. Nykyään hänellä on miehensä kanssa talli Kylmälässä, Kirkkonummella, ja he valmentavat pääasiassa ravihevosia, mutta myös ratsuja.  Ruotsissa Malin on opiskellut ratsastuksenohjaajaksi. Hevosten koulutusta hän on opiskellut lisäksi mm Espanjassa. ”Minun tapani on opettaa hevosia ja ihmisiä positiivisen kautta. Hevonen pitää saada ymmärtämään miksi se tekee asioita mitä pyydämme siltä”, hän tiivistää.

”Maastakäsittely on hauskaa. Hevoset pitävät siitä. Ja se on monipuolista tekemistä silloin jos jostain syystä ei voi juuri nyt ratsastaa. Samalla hevosen kanssa voi oppia hyvää yhteyttä”, Malin kertoo ja jatkaa ”Kun opetat hevosta tällä menetelmällä, opit samalla tuntemaan hevosesi paremmin. Opit lukemaan sitä paremmin ja alat ymmärtää miten sinun hevosesi oppii parhaiten.”. Malinin täsmentää vielä että kaikki metodit tai työtavat eivät toimi kaikkien hevosten kanssa.

”Kun tätä tekee, saa lisää itseluottamusta sekä itse että hevonen, jos hevonen vain ymmärtää mitä siltä pyydetään”, Malin kertoo.
Malin oli tuonut mukanaan muutamia varusteita, joita hän käyttää hevosten kanssa. Hänellä oli pitkä raippa, jonka päässä oli pätkä narua, bambukeppi ja perinteinen kapsoni, jossa on u:n muotoinen jäykkä turpaosa, eli samanlainen kuin Muulillakin on. Kapsoni oli Lilla-Gubbenilla myös demossa.

”Hevosen ei koskaan tulisi pelätä raippaa. Se on kommunikaatioväline hevosen ja ihmisen välillä. Näiden tuomieni varusteiden lisäksi voidaan käyttää suitsia tai riimua. Ihan tavallinen riimu ja pitkä riimunnaru käyvät hyvin. Päässä pitää aina olla kypärä, minullakin on aina kypärä, olin sitten selässä, kärryillä tai maastakäsin”

Jos Malin työskentelee maneesissa tai isolla kentällä, hän pyrkii rajaamaan työskentelyaluetta pienemmäksi, jolloin ei tarvitse kävellä niin paljon, mutta aina ei mene putkeen. Esityksessä oli myös videoklippejä, joista näkyy kuinka hevonen loikkaa muovinauhan yli maneesin toiselle puolelle.

Myös herkut ovat Malinin mukaan tärkeä varuste. Mukana pitää aina olla porkkanoita, sokeria tai mistä hevonen pitääkin. Ja kärsivällisyys on erittäin tarpeellista, varsinkin alussa.

”Pitää pysytellä siinä omassa metodissa joka päivä ja hevosta pitää palkita samalla lailla samoista asioista joka päivä tai hevonen menee sekaisin”, hän tiivistää.

Malin aloittaa uusien hevosten kanssa niin, että ne ovat riimunnarussa. Hän aloittaa ihan helpoista asioista ja ensin hevosta talutuksessa talutetaan eteen, pysähdytään ja peruutetaan. Näitä toistetaan monta kertaa. Tämän jälkeen hevonen opetetaan seuraamaan käännöksissä ja hevosta palkitaan aina hyvästä suorituksesta. Sen jälkeen samat asiat tehdään niin että mukana on ravia ja laukkaa. Hevonen opetetaan myös seuraamaan ihmistä molemmilta puolilta.

Sitten hevonen päästetään vapaaksi.

”Arvatkaa mitä sitten teen?” Malin kysyy ja jatkaa ”No kävelen, pysähdyn ja peruutan!” Kun hevonen on oppinut asiat talutuksessa, treenataan samat asiat nyt vapaana.

”Ota iisisti, käyttäydy rauhallisesti äläkä käytä paljoa energiaa vaan aloita uudet asiat todella helpoista alkeista ja rauhallisesti, jotta hevonen ymmärtää”, Malin neuvoo.

Vaikeita asioita voi ensin opettaa maasta ja sitten vasta selästä.

”Tämä ei aina mene kuten Strömsössä” Malin kertoo ja lisää että kaikki hevoset ovat yksilöitä ja toisille on helpompaa tehdä joitain asioita kuin toisia. Omistajan tuleekin olla varautunut siihen että yllätyksiä saattaa tulla. ”Sanon aina kaikille alussa että ottakaa apua vastaan sellaisilta, jotka ovat tehneet tätä aikaisemminkin. Jos alussa mokailee ja menee huonosti niin menee pitkään saada hevosen luottamus takaisin”.

Kommunikointi hevosen kanssa on Malinin mukaan tarkkaa. Asioista tulisi tehdä hevoselle  yksinkertaisisia ja helppoja. ”Ja pidä aina kypärää päässä!”, Malin sanoo. Kun hevoselle opetetaan vaikeampia asioita, voi sattua vahinkoja.

Malin ei koskaan rankaise hevosta, mutta jos hevonen on aggressiivinen, niin sen hän korjaa heti. ”Hevosella ei ole lupaa ryhtyä aggressiiviseksi ihmistä kohti. Se on ainoa käytös, jonka korjaan heti. Kerron hevoselle että se toimi väärin joko huutamalla sille tai ajamalla sen pois. Se on kommunikointia hevosen kielellä”, Malin kertoo.

Maastakäsittelyllä luottamus parantuu hevosen kanssa. ”Hevonen alkaa luottaa sinuun ja sinä alat luottaa hevoseen. Opit lukemaan hevosta aikaisemmin jo pienistä signaaleista ja tiedät etukäteen mitä se on tekemässä. Ennen pitkää hevonen tulee luoksesi jos se pelästyy jotain tai on hermostunut. Se hakee sinusta turvaa eikä lähde karkuun”, Malin kertoo.

Malin on opettanut paljon hevosia ja varsinkin niiden omistajia. Kun hän menee paikalle tutustumaan hevoseen, jonka kanssa on ongelmia, hän selvittä ensin onko hevonen mahdollisesti kipeä jostain. On tärkeää tietää milloin ongelma on alkanut jos se on alkanut yhtäkkiä.

”Hevosella voi ollakin nikkeliallergia, jolloin se ei pidä kuolaimista, tai väärin sovitettu satula tai jotain sellaista. Meidän vastuullamme on tutkia koko hevonen kun se vaikuttaa kipeältä. Minun mielestäni hevonen pitäisi tarkistaa joka päivä ja painella sen selkä ja jalat. Onko hevonen nukkunut hyvin vai myllännyt koko karsinansa? Jos karsina on sekaisin, on jotain tapahtunut yön aikana ja hevonen on ollut kipeä tai stressaantunut. Omistajan pitää tarkkailla näitä asioita”, Malin täsmentää ja suosittelee että hevoset tarkastettaisiin eläinlääkärin toimesta pari kertaa vuodessa ihan varmuuden vuoksi.

”Tämä voi kuulostaa kliseeltä, mutta ”what you do is what you get”. Jos olet ruahallinen, hevonenkin on ja jos olet äkkipikainen, niin on hevonenkin”. Malin neuvoo jättämään kaiken stressin ja kiireen tallin ulkopuolelle koska on väärin kiusata hevosta olemalla sen selässä huonolla tuulella.

Malinin palveluihin kuuluu sekä ratsastajien että maastakäsittelijöiden valmennus. Hän ratkoo ongelmahevosten pulmia ja palauttaa luottamusta hevosen ja sen omistajan välille. Malin on erikoistunut maastakäsittelyyn mutta hän voi vaikkapa valmentaa maastoratsastuksessa. Hän voi saapua hevosen kotitallille tai myös Stall Holmlundiin voi mennä harjoittelemaan lainahevosilla. Hän myy myös Zaldin satuloita, joiden on huomannut sopivan hyvin ongelmarakenteisille hevosille.
”Pidän myös klinikoita ratsastuskouluilla ja puhun siitä, miten hevosia opetetaan. Mutta tämä on tärkeintä, opettamisen pitää olla hauskaa!”

Malinin teoria kesti puoli tuntia ja messujen viimeisenä ohjelmanumerona areenalla oli hänen demonsa hevosensa Lilla-Gubbenin kanssa. Esityksen alku viivästyi koska sitä ennen ollut kovan luokan esteluokka venyi jonkin verran. No tässä välissä ehdin käydä ostamassa tallillemme sekä neljä pehmopuomia että hukkaamassa puhelimeni. Puhelimen hävityksen tajusin tosin vasta hieman myöhemmin.

Ehkä Malin kiirehti, koska pääsi aloittamaan aikataulusta myöhemmin koska esitys ei kestänyt puolta tuntia vaan vähemmän. Ensin hän ratsasti areenaa ympäri Håkan Wahlmanin selostaessa ja siirtyi sen jälkeen maastakäsittelyyn pyöröaidan sisäpuolelle.

Tässä kohtaa odotin jotain enemmän. Parempaa piaffia ja vähemmän potkuja. Vaikka Hockus kertoikin että kaikki potkut on opetettuja ja hevoselta pyydettyjä, näytti niitä tulevan aikalailla. Tilanne oli hevoselle varmasti uusi ja vieras ja jos se oli ollut messuilla jo kaikki kolme päivää, oli se varmasti sunnuntaina puoli viideltä jo todella väsynyt. Esimerkiksi espanjalaisessa käynnissä jalka ei kovin paljon noussut.

Yhdessä kohtaa kun Malin pyysi Lilla-Gubbenia hyppimään pystyyn tullen samalla kohti, se tuli liian iholle mutta Malin antoi sille palautteen ja ajoi pois ja yritti uudestaan. Tilannetta ei minun klipilläni näy, mutta Havenin videolla se näkyy.

Hevonen ja Malin olivat areenalla hyvällä fiiliksellä ja aina lopulta hevonen teki mitä pyydettiin, sen huomio taisi ajoittain olla aika keskittynyt pyöröaidan ulkopuolelle. Herkkuja Malin näytti käyttävän palkitsemiseen vain yhdessä kohtaa, muuten hän palkitsi rapsuttamalla ja varmasti myös kehumalla.
Meitä katsojia oli tuossa vaiheessa paikalla enää kourallinen, mutta esitys vedettiin hymyssäsuin läpi ja Malin kävi vielä kiertämässä aidalla Lilla-Gubbenin kanssa.

Ja minä tajusin puhelimen kadonneen. Parin sydämentykytyksen jälkeen se löytyi messutoimistosta, johon joku ystävällinen ihminen oli sen Ottomaatilta vienyt. Se nimittäin unohtui siihen kun kävin nostamassa pehmopuomirahaa.

Mietin, mitä itse ottaisin tästä omaan kehitysasteella olevaan Muuliway-menetelmääni. Tuollainen ajoraippa olisi aika kätevä, kapsoni minulla jo onkin. Seurasin tarkasti millaisia merkkejä Malin oli opettanut. Hänellä oli pölyhuiska tai vastaava kepin päässä, jolla hän silitteli hevosta merkkejä antaen. Se voisi olla aika mukava jos ei menekään kuten strömssössä. Eipä tule ainakaan tökättyä Muulia vahingossa terävän kepin päällä.

Työskentelyalueen pienentäminen oli hyvä pointti. On aika mukavaa työskennellä tasan sen kokoisella alueella, mihin liina riittää. Eli vaikka Muuli ottaisi hatkat, se on silti edelleen narussa. Ja se ei lähde haahuilemaan kesäaikaan toiseen päähän kenttää syömään vihreää. Muuli oppii tosi nopeasti että minulta kestää aika monta sekuntia juosta paikalle ajamaan se liikkeelle, ja silti ehtii ottaa tupsun matkaan.

Malinin varsinaisiin opetusmetodeihin en päässyt näin lyhyiden esitysten perusteella kiinni, mutta ehkä minulle tulee mahdollisuus tutustua hänen tapaansa paremmin joskus tulevaisuudessa. Ymmärrän hyvin että tämän esityksen tarkoitus oli inspiroida ihmisiä tekemään enemmän asioita maastakäsin ja tietenkin silloin tuodaan näytille sellainen hevonen, jonka kanssa on jo tehty paljon.

Koostin areenan esityksestä pienen videon. Haven lähetti koko messut livenä ja jos haluat katsoa koko esityksen, niin se löytyy täältä. Malin on areenalla suunnilleen kohdasta 6 tuntia 54 minuuttia eteenpäin.


Laitan tähän alle videon, jossa Malin harjoittelee HHF:ssä nähtyä esitystä varten. Siinä jalka nousee ja hevonen nousee komeasti takajaloilleen! Eli väsymys ja häiriöäänet taisivat vain messuilla painaa.


Jos "harjoitusvideota" tai muitakaan klippejä ei olisi ollut nähtävillä, olisi kokemukseni jäänyt aika latteaksi ja "mikä tässä nyt oli se juttu", mutta harjoitusvideolla kuulee selvästi kun kehutaan ja annetaan porkkanaa suuhun. Minä olisin tuolla tositilanteessa messuilla antanut normaalia useammin herkkuja, jos ne siis hevosta motivoivat, koska tuollaisessa uudessa tilanteessa hevonen toimii varmasti vaisummin kuin kotioloissa.

Suosittelen katsomaan hänen muitakin YouTube-kanavansa videoita, koska niistä saa paljon paremman kuvan hänen menetelmästään kuin mitä areenalla nähtiin, ja nimenomaan niitä kehitysvaiheita eikä vain valmista lopputulosta. Tilille pääsee tästä.

12 kommenttia :

  1. Kiitos tästä postauksesta! Sain uusia vinkkejä ja ideoita maastakäsittelyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Koska en ehtinyt tai edes jaksanut referoida kaikkea messuantia, keskityin tähän omalta kohdaltani tärkeimpään ja hyvä jos se on auttanut muitakin :)

      Poista
  2. Itse olen 17v harjoitellut maasta käsin juttuja. Lempipuuhaani on laittaa ponille riimu päähän ja lähteä sen kanssa varpuja ja kuusenoksia natustelemaan metsäpoluille (tai siis katsoa, kun poni tekee niin :D).

    Kauhistelen myös että miten usein hevoset ja ponit jää maasta käsittelemättä ja kunnioitus ihmistä kohtaan maassa on huonoa. Lisäksi hevosten ja ponien käsittely on ihan kujalla monilla :(

    Ja itseäni ärsyttää todella paljon kun ihmiset ei osaa lukea hevosta - muutaman kerran olen pyytänyt esim. juoksuttaessa hevosen hyppysiini ja näyttänyt hevoselle miten käyttäydytään ja omistajat on ihmetelleet että mitä sä oikein teit kun se menee noin kiltisti ja seuraa sen jälkeen taluttaessa kuin enkelie perässä. No se hevonenkin rentoutuu, kun sille asettaa raamit ja se tietää mitä siltä pyydetään ja mitä se saa ja ei saa tehdä - tai mitä sen siis kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä :)
    Nytkin oli tänään lähellä etten yhtä hoitoponia alkanut kouluttamaan aamulla kun vein sen ulos - narun ottaessa irti (vaikka ponit oli portille päin käännettynä) se kääntyi ja heitti kolmesti takajalat minua kohti.. Vähän meinasi kiehahtaa kun ponilla käytöstavat ja ihmisen kunnioitus ihan nollassa :D Noh, se ei onneksi tässä meillä kauaa ole, että yritän vaan väistellä nyt ja selvitä sen kanssa - herkkä se onneksi on ja uskoo kun komentaa, mutta ärsyttää kun näkyy ettei sille ole sääntöjä asetettu eikä peruskäytöstapoja. On se tosin oppinut jo odttamaan iltaruokaansa hiljaa ja päiväheiniä se ei saa ennen kun seisoo aloillaan kuopimatta ja kiljumatta, ja se on sen jo oppinut.... :D :)

    Mutta maasta käsittely on mun mielestä mielenkiintoisin ja paras juttu mitä hevosen kanssa voi tehdä! Se on mahtava pohja ihan kaikelle tekemiselle!! :)

    Tosi kiva raportti messuilta, itteltäni meni tää valitettavasti ohitse (jotenkin kännykällä katsoessa ohjelmatarjontaa oli muutenkin saada selvää, mikä on minäkin päivänä, enkä tätä edes huomannut :().

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraava perustuu ihan mun omaan mutuun mutta musta tuntuu että moni kyllä (minäkin) tekee tätä niin kauan kun hevonen on nuori eikä sillä voi vielä ratsastaa. Mutta sitten kun aikanaan pääsee selkään, niin se on jatkossa vain sitä ratsastamista ja muu unohtuu.

      Ja kun Suomessa ei opeteta perusjuttuja missään normaalilla ratsastuskoululla kun halutaan vaan sitä ratsastusta! Eikai kukaan ole valmis maksamaan ratsastustunnin hintaa siitä että talutetaan poneja kentällä? On itseasiassa todella kummallista että sut laitetaan tosta vaan ponin selkään etkä edes tiedä miten sitä kuuluis taluttaa.

      Messujen ohjelma oli tänä vuonna aika haastava katsoa jos ei ollut niiden omaa messusoftaa. Mun vanhaan puhelimeen ei sellaista saanut, joten kirjoitin kiinnostavat osiot etukäteen itselleni ylös ja lopulta kävi kuitenkin niin että pari ensimmäistä jäi katsomatta kun tultiin niin myöhään paikalle :(

      Poista
  3. Oi, maastakäsittely on niin älyttömän mielenkiintoista! Ollaan Dalian kanssa nyt jonkun verran tehty (lähinnä just noita pysähdys-peruutus-käynti-ravi -juttuja. Ja se tekee ne nykyään jopa vapaanakin!). Kiva lukea, että joku muu etenee suunnilleen samalla kaavalla kuin me (antaa lohtua, en siis ehkä sittenkään tee kaikkea ihan väärin! ;))

    Mua on tämä maastakäsittely alkanut kokoajan kiinnostaa enemmän ja enemmän ja toivoisinkin, että saisin tän joskus vakiinnutettua meidän viikko-ohjelmaan. Nykyään tehdään satunnaisesti ratsastuksen jälkeen muutama juttu, mutta olisi kiva joskus tehdä ihan pitkän kaavan mukaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kannattais tehdä jo ennen ratsastusta ni sillä saa jo hevosta herkisteltyä avuille hyvin :) Ja joo.. mä en oo ihan varma aina kuinka putkeen tää menee mut ainakaan Muuli ei potki mua tai hyökkää hampailla käteen ni kai tää on ihan ok :D Oon katsellu kursseja maastakäsittelystä, mutta aika hintsusti on (enkä jaksa lähtee mihinkää Lappiin), että kaippa kaikki ideologian toteutajat piipertää vaan kotona. Mut mistä voi oppia jos ei oo ketään opettajaa?

      Poista
  4. Olin kanssa kuuntelemassa luentoa, ja katsomassa esitystä. Hauska huomata, että ymmärsin oikeasti kaiken oleellisen englanniksi pidetystä luennosta, ottaen huomioon melko heikon kielitaitoni :D. Ja tosiaan, ne piffipaffit jäi aika vaisuiksi, olisi ollut mielenkiintoista nähdä ne hieman paremmin onnistuneina, mutta aina ei voi onnistua kun puitteetkin oli niin haastavat... Hevonen kyllä oli todella varman oloinen, kun ei yhtään kyttäillyt vaikka oli alussa ilmapallot sun muut selässä! Sain itse etenkin luennosta paljon motivaatiota maastakäsittelyn treenaamiseen, vaikka tää harjoituksen alla oleva hepoinen on vähän omaa luokkaansa :"D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luento oli onneksi tosi selkeellä ja hyvällä englannilla ja tarpeeksi hitaasti että ehdin kirjoittaa kaiken oleellisen koneelle :)

      Mä olisin ollu aika ihmeissäni esityksen sisällöstä, mutta onneks löytyi noita muita YouTube-videoita, joista näkee miten hevonen tekee kotona, ja onneks niitä oli! Mua myös kiinnostaa noi "libertyhommat" kun Muuli on aika hyvä seuraamaan ja peruuttamaan ihan vapaanakin, niin tässä tuli hyvä pointti että ensin kaikki kannattaa tehdä narussa ettei hevoselle tuu liikaa kerralla.

      Tsemppiä treeneihin :)

      Poista
  5. Aluetta ei tarvitse pienentää, mikäli itse on hevoselle/muulille se hauskin ja mielenkiintoisin asia. Sen opettelu onkin sitten ihan oma lukunsa. Meillä tehdään libertyworkia tällä hetkellä kolmen hehtaarin laitumella. Ja ilman nameja, sillä ruuna menee niistä niin kierroksille, että näyttää kaiken osaamansa ja unohtaa keskittyä ja kuunnella. En ole nameja kiinnostavampi.

    Suosittelen tutustumaan maastakäsittelyoppeihin ja -opettajiin mahdollisimman laajasti.

    M, 500kiloalihaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuli kun ei laidunna kesälläkään, niin sopivan palkkion löytäminen (ruohon voittava palkkio) on vielä hakusessa. En itseasiassa olekaan kokeillut repiä ruohoa kassiin mukaan, mutta se toimisi varmasti! Minä en ole vielä siinä pisteessä että saisin Muulin innostumaan itse tekemisestä, vaan kyllä se tekee temppunsa ihan palkintojen takia, vaikka olenkin pystynyt harventamaan antoväliä jo tosi paljon alusta. Toki uuden ja mahdollisesti pelottavan asian kohdalla siedätän sitä siihen palkitsemalla tiheästi kaikesta lähestymisestä.

      Tarkoitus onkin tutustua näihin laajasti ja poimia sieltä toimivat jutut omaan käyttöön. Tässä oli esittely Malinista ja lisää on tulossa. Eniten odotan tällä hetkellä Piet Nibbelinkin kolmipäiväistä kurssia heinäkuussa. Pari päivää sitten näkemäni Pat Parelli antoi myös ajateltavaa ja ideoita tulevaisuuteen.

      Poista
  6. Minäkin olin kuuntelemassa tuota, ja oli kyllä todella hyvä ja selkeä luento!☺ Taisin itseasiassa jälkeenpäinajateltuani pongata sunt sieltä (luento-yleisön joukosta. Mutta kiitos tästä postauksesta, sai vielä vähän kerrattua jälkeenpäinkin luentoa.

    http://toverit.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä harvinaisen selkeä luento, mutta ehkä se johtui siitä että se oli englanniksi ja Malin puhui todella selkeää englantia ja ehdin melkein kaiken kirjoittaa koneelle.

      Poista